Keskiaasiankoira
Alkuperämaa: Venäjä
Lyhyt historiaosuus:
Keskiaasiankoira on yksi vanhimmista koiraroduista. Rotu kehittyi luonnollisen valinnan kautta yli neljän tuhannen vuoden aikana laajalla alueella, joka nykyisin ulottuu Kaspianmereltä Kiinaan ja eteläiseltä Uralilta Afganistaniin saakka. Rodun syntyyn ovat vaikuttaneet Tiibetin muinaiset koirat ja eri paimentolaisheimojen karjakoirat, jotka ovat läheistä sukua mongolianpaimenkoiralle ja tiibetinmastiffille. Keskiaasiankoiraa käytettiin pääasiassa karjan, karavaanien ja omistajansa asumuksen suojelijana, ja se on ollut myös ankaran luonnonvalinnan kohteena. Vaativa elinympäristö ja jatkuva taistelu petoeläimiä vastaan ovat jättäneet jälkensä sekä rodun ulkomuotoon että luonteeseen, muovanneet siitä vahvan, pelottoman ja voimiaan säästävän. Alkuperäisillä asuinalueillaan rotua käytetään pääasiassa suojelemaan karjalaumoja petoeläimiltä sekä myös vartiokoirana. Rodun määrätietoinen jalostustyö aloitettiin Neuvostoliitossa 1930-luvulla.
Käyttö nykypäivänä:
Suomessa rotua käytetään lauman- ja eläinvartijana kotieläintiloilla, aluevartijana yksityisalueilla kuin myös seurakoirana ja lemmikkinä. Näyttelyt ovat rodun suurin harrastusmuoto, virallisia tuloksia on myös käyttäytymiskokeesta sekä MEJÄ:stä.
Luonne:
Itsevarma, tasapainoinen, rauhallinen, ylpeä ja itsenäinen. Koira on hyvin rohkea, erittäin toimintakykyinen ja kestävä ja sillä on luontainen taipumus alueensa vartiointiin. Pelottomuus suuria petoeläimiä kohtaan on tyypillinen ominaisuus.
Rodussa on suuria vaihteluja, mutta ihanne on peloton, voimiaan säästävä ja reviirin ulkopuolella välinpitämättömän vaikutelman antava, tasapainoinen koira. Keskiaasiankoira on parhaimmillaan itsenäinen ja voimakkaasti vartioiva koira, jolla tulee olla korkea reagointikynnys. Toimiessaan rodunomaisesti keskiaasiankoiran vartiointivietti voimistuu omalla reviirillään ja koira reagoi nopeasti. Koirat voivat hämätä antaen flegmaattisen vaikutelman säästäessään energiaa. Rotua pidetään vaikeasti motivoitavana ja siten haasteellisena kouluttaa.
Ulkonäkö:
Kookas, rakenteeltaan tasapainoinen koira; runko kohtuullisen pituinen (ei pitkä eikä lyhyt). Roteva, tilava runko, lihaksikas mutta ei liioitellusti. Selvä sukupuolileima; urokset ovat massiivisempia ja rohkeampia kuin nartut, niiden säkä on korostuneempi ja pää suurempi. Koira on täysin aikuistunut 3-vuotiaana. Rungon pituus on vain hieman säkäkorkeutta suurempi. Suuri koko on toivottava, mutta oikeiden mittasuhteiden tulee säilyä. Kaikki muut värit ja niiden yhdistelmät sallitaan paitsi sininen, maksanruskea
ja mustamanttelinen punaruskea.
Koko:
Säkäkorkeus: Uroksilla vähintään 70 cm ja nartuilla vähintään 65 cm. Suuri koko on toivottavaa, mutta mittasuhteiden tulee aina säilyä oikeina.
Paino: Uroksilla vähintään 50 kg ja nartuilla vähintään 40 kg.
Rotukerho: Suomen Keskiaasiankoirat ry
Rotumääritelmä
Jalostuksen tavoiteohjelma
Lähteet: Suomen Keskiaasiankoirat ry, hankikoira.fi