Espanjanmastiffi
Alkuperämaa: Espanja
Lyhyt historiaosuus:
Tätä rotua on käytetty jo keskiajalta lähtien siirrettäessä karjaa (varsinkin merinolampaita) laitumelta toiselle vuodenaikojen mukaan. Koirat suojelivat karjaa susilta ja muilta pedoilta kaikkina vuodenaikoina ja erilaisissa maastoissa karjan laiduntaessa tai siirtyessä paikasta toiseen. Koiran piti tietenkin olla vahva ja väsymätön, ja sille kehittyi samalla loistava muisti. Se pystyi muistamaan reitit, joita pitkin se oli kulkenut. Rotua käytetään yhä edelleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa sekä myös maatilojen, ihmisten ja omaisuuden vartiointiin ja suojelemiseen.
Välimeren, Keski- ja Itä-Euroopan laumanvartijoilla on yhteisenä piirteenä niiden käyttötarkoitus, mutta niillä ei ole yhteistä alkuperää. Täten läheisten alueiden koirilla voi olla eri alkuperä. Näin on esimerkiksi turkkilaisten ja Iberian niemimaan laumanvartijoilla: alentejonkoira (Portugali) ja espanjanmastiffi. Tämä ei sulje pois etteikö näillä roduilla olisi risteytyksiä, johtuen niiden maantieteellisestä läheisyydestä. Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nykyisillä espanjanmastiffeilla ei ole mitään tekemistä tiibetinmastiffien kanssa. On todennäköistä, että espanjanmastiffilla on useita kehittymislähteitä. Mastiffit Espanjassa ovat rakenteellisesti ja väritykseltään hyvin erilaisia. Vaikka niillä ei ole yhteistä nimeä, on niitä alettu kutsua espanjanmastiffeiksi.
Roomalainen runoilija Virgil kirjassaan “Maatalous” (n, 29 v.eKr) viittaa espanjan-mastiffeihin ohjeissaan koirankasvatuksesta ja hoitamisesta, “ruoki hyvällä veriheralla Spartan vinttikoiria ja vahvoja Iberian mastiffeja, sillä kun sinulla on sellaiset vahdit sinun ei tarvitse olla huolissasi laumasi puolesta, eikä yöllisestä varkaasta tai susien hyökkäyksistä.”
Käyttö nykypäivänä:
Espanjanmastiffin tärkein tehtävä sen kotimaassa on lampaiden suojeleminen eri petoeläimiltä; lähinnä susilta. Vahtiminen on espanjanmastiffille rodunomaista. Ne ilmoittavat hyvin herkästi, jos omalla alueella kuuluu jotain outoa tai liikkuu vieraita ihmisiä. Espanjanmastiffi ei sovellu kerrostalossa pidettäväksi. Alkuperäinen käyttötarkoitus onkin aina muistettava ja koiralle on järjestettävä mielekästä tekemistä, jotta sen itsevarmuus kasvaisi ja sitä kautta vältettäisiin turhautumiset ja mahdolliset luonnehäiriöt. Laumanvartijaominaisuuksien vuoksi espanjanmastiffille oikea elinpaikka on rauhallinen maalaisympäristö, jossa se voi toteuttaa vahtimistaipumuksiaan. Sosiaalistaminen on myös tärkeää, jos kontaktit jäävät muuten vähäisiksi.
Osa espanjanmastiffeista toimii Suomessa alkuperäisessä käyttötarkoituksessa suojellen nautoja, lampaita, hevosia ja siipikarjaa. Loput koirista ovat näyttely- ja seurakoiran roolissa vartioiden omaa pihaa. Suomessa olevista espanjanmastiffeista vain osa on Suomen Kennelliiton rekisterissä. Ensimmäinen espanjanmastiffi saapui Suomeen 1980-luvun alkupuolella ja ensimmäiset espanjanmastiffit rekisteröitiin Suomeen 1986.
Luonne:
Konstailematon, lempeä, ystävällinen ja arvokas koira, erittäin päättäväinen vieraita ihmisiä ja vaarallisia eläimiä kohtaan varsinkin puolustaessaan tiluksia tai karjaa. Koira on itsevarma ja tietoinen omasta voimakkuudestaan.
Espanjanmastiffilla on luontainen taipumus vartiointiin ja näin ollen se saattaa olla varautunut vieraita kohtaan, se ei kuitenkaan osoita aiheetonta aggressiivisuutta eikä arkuutta. Isäntäväkeään kohtaan espanjanmastiffi on uskollinen ja osoittaa hellyyttä ja huolenpitoa kaikille, jotka sen laumaan kuuluvat. Espanjanmastiffin vartiointikäyttäytyminen vahvistuu usein illan hämärtyessä. Voimakas, matala ja hyvin intensiivinen haukku voi kuulua pitkänkin matkan päähän.
Itsenäisen luonteensa vuoksi rodulta puuttuu miellyttämisen halu lähes kokonaan, yleensä se toteuttaa annettuja käskyjä jos / kun sille itselleen sopii. Ruoka voi toisilla yksilöillä toimia palkkiona tiettyyn rajaan asti, mutta pitkäkestoiseen suoritukseen sillä tuskin löytyy mielenkiintoa. Käyttäytymisen pentu oppii parhaiten vanhemmalta koiralta.
Espanjalaisilla on sanonta ”pidä huolta espanjanmastiffista kolme ensimmäistä vuotta, niin se pitää sinusta huolta lopun elämäänsä."
Ulkonäkö:
Erittäin kookas, mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen ja pitkälinjainen. Hyvin tasapainoinen, voimakas ja lihaksikas. Vankka luusto ja suuri pää, runkoa peittää keskipitkä karva. Nahka paksua ja irtonaista, runsas kaulanahka muodostaa kaksi leuanaluspussia. Kaikki värit sallitaan. Toivotuimpia ovat yksivärinen keltainen, leijonanvärinen, punainen, musta, sudenharmaa tai saksanhirvenpunainen. Sallittuja ovat myös väriyhdistelmät kuten tiikerijuovainen, laikullinen ja yksivärisyys, jossa valkoinen kaulus.
Koko:
Säkäkorkeus uroksilla vähintään 77 cm ja nartuilla vähintään 72 cm, maksimikokoa ei ole määritelty.
Rotuyhdistys: Bullmastiffit ja Mastiffit ry
Rotumääritelmä
Jalostuksen tavoiteohjelma
Lähteet: Antero von Bagh:in rotuesittely Suuret Laumanvartijarodut ry:lle, espanjanmastiffin rotumääritelmä ja rotuyhdistyksen nettisivut