Aïdi

CHIEN DE MONTAGNE DE L’ATLAS-AÏDI
FCI ryhmä 2, nro 247

Alkuperämaa: Marokko

Alkuperä ja historia

Aïdi on vanha marokkolainen vartio- ja työkoira, jonka historia liittyy erityisesti Atlasvuorten vuoristoalueisiin ja amazigh-väestön paimentolais- ja puolipaimentolaiskulttuuriin.

Se on kehittynyt ennen kaikkea suojelemaan karjaa, ihmisiä, leirejä ja omaisuutta vaativissa vuoristo-olosuhteissa.

Aïdin tehtävä ei ole ollut laumojen kokoaminen ja kuljettaminen eurooppalaisessa paimenkoiratyön merkityksessä, vaan ennemminkin niiden suojeleminen petoeläimiltä ja muilta uhkilta.

Nimi Aïdi yhdistetään amazighinkieliseen sanaan aydi, joka tarkoittaa koiraa. Aydi n Waṭlas tarkoittaa Atlasvuorten koiraa.

Suomeen ensimmäinen Aïdi tuli vuonna 2011

Käyttötarkoitus

Aïdiä käytetään Marokossa edelleen joillakin alueilla työ- ja vahtikoirana. Sen perinteisiä tehtäviä ovat:
- karjan ja laumojen vartiointi
- petoeläinten torjuminen
- kotien, tilojen ja omaisuuden vartiointi
- leirien ja asumusten suojeleminen
- uhkista ilmoittaminen
- itsenäinen työskentely vaikeassa maastossa

Länsimaissa Aïdi on melko harvinainen. Se ei ole seurakoiraksi jalostettu rotu, vaan itsenäinen ja aktiivinen työkoira, jolla on vahva vartiointivietti.

Aïdi ei yleensä sovellu kaupunkiin, tiiviiseen taajamaan tai kokemattomalle koiranomistajalle. Se tarvitsee tilaa, tekemistä, selkeät rajat ja omistajan, joka ymmärtää vartioivan työkoiran luonnetta ja osaa käsitellä itsenäistä koiraa.

Aïdin vahva vartiointivietti näkyy myös sen suhtautumisessa vieraisiin. Se voi olla vieraita kohtaan pidättyväinen, epäluuloinen ja tarkkaileva, eikä sen pidä olettaa suhtautuvan jokaiseen tulijaan ystävällisesti tai hyväksyvän vieraiden vapaata lähestymistä.

Aïdia ei pidä hankkia harvinaisuuden, näyttävän ulkonäön tai eksottisuu- den vuoksi. Sen itsenäisyys, vartiointivietti ja suhtautuminen vieraisiin ovat ominaisuuksia, jotka tulevan omistajan on ymmärrettävä jo ennen koiran hankintaa.

Aïdin omistajan on oltava valmis ottamaan vartioivan työkoiran ominai- suudet vakavasti.

Luonne

Aïdi on valpas, itsenäinen, sitkeä ja erittäin tietoinen ympäristöstään. Se on järkähtämättömän rohkea vartioidessaan ja puolustaessaan karjalaumoja sekä isäntänsä omaisuutta ja kotia. Se on vahvasti kiintynyt omaan ihmi- seensä ja perheeseensä, mutta suhtautuu usein vieraisiin pidättyväisesti ja tarkkailevasti.

Rodulle on tyypillistä itsenäinen päätöksenteko. Aïdi ei välttämättä odota ihmiseltä jatkuvasti ohjeita, vaan arvioi ympäristöään ja reagoi itse havaitsemiinsa uhkiin. Siksi rodun kanssa tarvitaan rauhallista, johdon- mukaista ja oikeudenmukaista koulutusta sekä perusteellista sosiaalis- tamista jo pennusta lähtien.

Ulkonäkö

Aïdi on keskikokoinen, voimakas mutta ketterä ja kestävä koira. Sen rakenne soveltuu vaikeakulkuiseen vuoristomaastoon.

- voimakas ja tasapainoinen rakenne
- leveä ja vahva pää
- vahva kuono
- tummat tai meripihkanruskeat silmät
- keskipitkät, kärjistään hieman pyöristyneet, puoliksi riippuvat korvat
- vahva kaula ja selkä
- lihaksikkaat raajat
- pitkä ja tuuhea häntä
- Tiheä, karkea ja säänkestävä karvapeite, jonka pituus ja tiheys mukautuvat elinympäristöön, ilmasto-olosuhteisiin ja vuodenaikaan.
- Väritys voi olla esimerkiksi kellanruskea, hiekanvärinen, punertava, ruskea tai musta. Turkissa voi olla valkoisia merkkejä sekä brindle- tai mustaa peitettä.
Aïdin paksu karvapeite suojaa sitä vaihtelevissa sääolosuhteissa.
Säkäkorkeus: 52–62 cm

Rodun nykyinen kanta on varsin kirjava niin koon, rakenteen kuin
värityksenkin osalta.

Helppo ja kaikille sopiva rotu Aïdi ei missään nimessä ole.

Aïdi on vartija – koira, jonka tehtävä on suojella eikä paimentaa.