Pyreneittenmastiffi
Alkuperämaa: Espanja
Lyhyt historiaosuus:
Rotu on, nimensä mukaisesti, toiminut satoja vuosia Pyreneitten vuoristoalueella karjan ja paimenten suojelijana, erityisesti susia vastaan. Rotu eriytyi Pyreneittenkoirasta poliittisen rajanvedon seurauksen 1600-luvulla. Luonto, tai paimenet, tekivät karsintaa, ja näin koirien luonteessa alkoivat korostua itsenäisyys, erinomainen tilannetaju, sopeutuvaisuus ja rauhallisuus. Turhaan tappelevat ja toisilleen isottelevat koirat eivät olleet vahdittavan karjan eikä paimenten etu. Ajan myötä alueen susikanta kuitenkin tuli tapettua paikoin jopa kokonaan, ja niin loppuivat työt koirilta. Jättikokoisten koirien pitäminen oli kallista, ja rotu alkoi hävitä. Rodun onneksi 1970-luvulla kiinnostus rotuun heräsi, ja muutaman ihmisen voimin jäljellä olevia yksilöitä alettiin kerätä vuoristosta. Rodun kanta pelastui n. 70 yksilön avulla, ja perimätiedon avulla rotua ryhdyttiin jalostamaan. Kaikki yksilöt eivät olleet ehkä juuri toivotunlaisia, mutta niiden avulla saatiin rodulle luotua tarpeeksi laaja geenipohja. Nykyään rodun kanta kotimaassaan Espanjassa on n. 4000 yksilöä. Suomeen rotu tuotiin 80-luvulla. Alusta asti rotu on herättänyt paljon kiinnostusta ja innostusta, ja kasvatustoiminta on ollut varsin vilkasta. Suomen kanta onkin suurin Espanjan jälkeen.
Käyttö nykypäivänä:
Pyreneittenmastiffit Suomessa ovat pääasiassa perhekoiria toimien aluevahteina. Työkoirina toimii jonkin verran, ja määrää pyritään kasvattamaan. Pyreneittenmastiffi ns. helppona laumisrotuna ja vähemmän ärhäkkänä luonteena soveltuu Suomen oloihin hienosti, eikä jokamiehen oikeuksilla liikkuvien marjastajien tarvitse sitä pelätä. Lähtökohtaisesti pyreneittenmastiffi kuitenkin tarvitsee aidat ympärilleen, sillä reviirin ja partiontialueen laajentaminen on rodulle tyypillistä. Myös perhepystiffi tarvitsee alueen vartioitavakseen, vaikka laumaksi kelpaa mainiosti oma perhe ja perheen lemmikit. Ainoana koirana pystiffi usein haluaa olla siellä missä laumakin ja saattaa näin ryhtyä varsinaiseksi sohvaperunaksi. Pystiffi on helppo ottaa mihin tahansa mukaan, ja on kiva kaveri kaikissa aktiviteeteissa. Rodussa ei ole erikseen työ- tai näyttelylinjoja, ja niinpä sen työkoirankin voi napata pellolta suihkun kautta näyttelykehään varsin näppärästi.
Luonne:
Pystiffi on lempeä jättiläinen. Luonteessa korostuu itsenäisyys, itsepäisyys, pitkäpinnaisuus ja hyvä tilannetaju. Pystiffi ei kyseenalaista omistajaansa, mutta miettii kyllä kerran ja kaksi, onko totteleminen kannattavaa juuri sillä hetkellä, ja mahtaako se olla hänen ylhäisyytensä edun mukaista. Koska näiden asioiden tarkka punnitseminen vie aikaa, tapahtuu toivottu toiminta viiveellä. Mikäli tapahtuu. Suostuttelu herkun avulla voi toimia, mutta se on yksilökohtaista. Kuten arvata siis saattaa, mikään turha käskyttäminen ei yleensä onnistu. Jos pystiffillä sattuisi löytymään ripaus miellyttämisen halua, se kohdistuu poikkeuksetta ja ainoastaan häneen itseensä. Pystiffi on hyvin älykäs koira, ja pehmeän luonteensa mukaisesti muistaa kaiken, niin hyvässä kuin pahassa. Pystiffi kyllä oppii, mutta harkitsee itse mitä on syytä tehdä.
Vahtihommat taas löytyvät selkäytimestä, ja ne toteutetaan hyvin itsenäisesti. Pystiffi tunnistaa uhan ja arvioi itse miten sen kanssa toimii. Pystiffillä on kuitenkin erittäin korkea kynnys käydä kiinni ihmiseen tai eläimeen, ja se välttää konflikteja viimeiseen asti luottaen enemmän omaan auktoriteettiin ja kokoon, mitkä yleensä toimivatkin hyvänä pelotteena. Pystiffi myös oppii hyvin nopeasti ketkä ovat toivottuja vieraita, mikä auto on hyvä auto, ja milloin on sopiva jatkaa kuorsausta siellä puun juurella.
Hyvähermoisena ja lauhkeana koirana pystiffi on myös varsin hieno perhekoira, joka jaksaa vahtia pieniä laumanjäseniään uskollisesti.
Oman reviirinsä ulkopuolella pystiffi on hyvin ystävällinen ja helppo tapaus. Joitain yksilöitä ei jaksa vieraat naamat kiinnostaa, ja silloin näytetään maailmaan kyllästyneen välinpitämättömältä. Toiset taas ottavat ilon irti huomiosta ja kerjäävät rapsutuksia. Missään tapauksessa mikään rähinä tai haukkuminen ei kuulu kuvioon, ja tämän on saanut todeta monesti esimerkiksi rodun erikoisnäyttelyssä: 100 koiraa paikalla, ja ainoa ääni mikä kuuluu on peräisin niistä kaksijalkaisista tyypeistä.
Pystiffeillä on melko paljon taipumusta lähteä omille teilleen, aidoista kun pääsee niin yli, ali, kuin läpikin. Tässä ei niinkään ole kyse siitä, että pystiffi päättäisi ottaa omaa lomaa hommista, vaan siitä, että se haluaa määritellä itse omat reviirirajansa.
Ulkonäkö:
Pyreneittenmastiffi on hyvin suurikokoinen ja vahva runkoinen. Narttujen korkeus pyörii n.68-75cm haarukassa, urokset 75-85cm. Painoa löytyy n.60-90kg. Nämä luvut eivät ole rotumääritelmän mukaisia ihannemittoja, vaan ihan sitä mitä livenä löytyy. Karva on parhaimmillaan karkeaa ja hylkii tehokkaasti vettä ja likaa. Ts. märkä ja kurainen koira on puhdas kuivuttuaan. Lattia ei. Karva on pitkähköä varsinkin kaulurin, punttien ja hännän kohdilla, muualla hieman lyhyempää. Rodussa on paljon variaatiota ulkonäön suhteen, joten löytyy myös hyvin lyhytkarvaisia yksilöitä, kuin myös pitkäkarvaisia moppeja. Kohtuus kaikessa on toivottua. Väritykseen kuuluu silmät ja korvat peittävä maski, ja laikukas vartalo. Kaula, raajat ja hännänpää tulisi olla valkoisia. Lähes kaikkia värejä löytyy, mutta erilaiset tummat harmaat sävyt ovat yleisimpiä, ja keltainen ja punainen eivät ole toivottuja.
Koko:
Säkäkorkeus nartuilla yli 75 cm ja uroksilla yli 81 cm.
Paino 50–70 kg, suurimmat jopa 100 kg.
Rotuyhdistys: Pyreneittenmastiffit ry
Rotumääritelmä
Jalostuksen tavoiteohjelma
Lähteet: Merja Elomaa, Leena Wallden, Heli Heinonen-Konsti ja Hanna Pylvänäinen, Pyreneittenmastiffit ry