Sarplaninac
Alkuperämaa: Jugoslavia
Lyhyt historiaosuus:
Šarplaninac on erittäin vanha rotu. Tämä molossien jälkeläinen paimensi ja vartioi karjaa Balkanin niemimaalla, eräiden lähteiden mukaan jopa 10 vuosisataa eKr. Tosin historia on erilaisten yhteensattumien vuoksi virallisesti tuntenut sen nykyisellä nimellä vasta vuodesta 1957. Šarplaninac on saanut -vuorijonosta, joka sijaitsee Serbian ja Makedonian rajalla. Se on molempien maiden kansalliskoira ja sillä on muutenkin erityinen merkitys sekä maiden historiassa, että nykypäivänä. Rotua käytetään edelleen paljon alkuperäisissä tehtävissään laumanvartioinnissa niin rodun kotiseuduilla kuin myös ympäri maailmaa. Šarplaninacia on käytetty myös entisen Jugoslavian armeijassa vartiointi- ja rajavalvontatehtävissä.
Käyttö nykypäivänä:
Suomeen ensimmäinen šarplaninac eli sarppi tuli vuonna 1989 ja rodun edustajat ovat hoitaneet erilaisten eläinvahtitehtävien lisäksi alue- ja pihavahtihommia. Rodun hajuaistia on pidetty erityisen hyvänä ja moni suomalainen sarpin omistaja harrastaakin jäljestämistä ”omaksi huvikseen”, koska koirat selvästikin nauttivat nenätyöskentelystä. Tottelevaisuuspuoli onkin sitten asia erikseen.
Šarplaninac on vuosisatoja auttanut ihmistä toimimalla yksin tai muiden koirien kanssa laumassa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Se on kyennyt huolehtimaan laumasta myös ollessaan kaukana paimenista ja tottunut tekemään päätöksensä itse. Sarppi on viisas ja oppii uusia asioita helposti, muttei välttämättä halua tehdä sitä, mitä ohjaaja kulloinkin tahtoo. Harjoittelu vaatiikin ohjaajalta aivan mieletöntä kekseliäisyyttä ja huumorintajua, sillä koira kyllästyy helposti. Kun rodulla oli vielä pk-oikeudet, Suomessa vain viisi koiraa kävi Pk-kokeissa, joista kaksi on saavutti JK1 ja yksi JK3 -tunnuksen. Muutama koira on kilpaillut TOKOssa, näistä yksi on tottelevaisuusvalio. Yksi koira on läpäissyt raunioilla loppukokeen.
Luonne:
Šarplaninac on hieman sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä ja sen ”ajatusmaailmaan” pääseminen kestää oman aikansa. Sen voimakas vartioimis- ja puolustusvietti asettaa erityisiä vaatimuksia koiran omistajalle. Sarplaninac on elänyt alkuaan voimakkaassa ystävyyssuhteessa ja tasavertaisena kumppanina ihmisen kanssa, eikä milloinkaan orjuutettuna tai alistettuna. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se saisi ottaa johtajan paikan laumassa, päinvastoin. Sarppi tarvitsee määrätietoisen ja oikeudenmukaisen johtajan. Oikein kasvatettuna se rakastaa perheenjäseniään yli kaiken, ovat ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia. Puolustusvietti rodun yksilöiden välillä vaihtelee, mutta vaihtelu voi olla suuri myös saman yksilön kohdalla tilanteesta riippuen. Oman koiran tunteminen ja tilanteiden ennakoiminen on erittäin tärkeää, sillä sarpin suhtautuminen vieraisiin voi olla yllättävänkin tiukkaa.
Tullakseen toimeen tämän alkukantaisen koiran kanssa omistajalla pitää olla tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Sarpilla on erittäin kehittynyt viestintäkieli; se ilmaisee itseään erittäin selkeästi kehollaan, hännällään, korvillaan ja ilmeillään. Kun koiraa oppii ”lukemaan” ja sen kanssa kommunikoimaan, siitä saa luotettavan ja uskollisen ystävän ja mitä parhaimman kaverin, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa ja joka kaikissa tilanteissa puolustaa laumaansa ja reviiriään.
Ulkonäkö:
Šarplaninac on roteva, vahvaluustoinen ja keskikokoa huomattavasti suurempi. Sarpin karvapeite on erittäin säänkestävä; turkki on melko pitkä ja pohjavilla erittäin tiheä. Sarppeja on hyvinkin erivärisiä, lähes valkeasta melkein mustaan ja tummanruskeaan, mutta toivottavin sävy on tumma raudanharmaa.
Koko:
Uroksen keskikorkeus 62 cm, nartun 58 cm. Alle 56 cm korkeita uroksia ja alle 54 cm korkeita narttuja ei tule hyväksyä.
Työkuntoisen uroksen paino 35-45 kg ja nartun 30-40 kg.
Rotuyhdistys: Sarplaninac Club Finland ry
Rotumääritelmä
Jalostuksen tavoiteohjelma
Lähteet: Sarplaninac Club Finland ry